How's your lovelife?

Useamman päivän, ellei jopa viikon, hiljaisuus blogissa heijastaa ainakin omaa hiljaisuuttani miesrintamalla. Se voi olla seurausta siitä, etten ole ehtinyt käymään yökerhoissa tai baareissa taas pariin viikkoon. On ollut tärkeämpää hoitaa omaa sielunelämää, kuin lähteä rimpsalle yöhön.
  Olen nyt tämän viinkon saanut kuunnella tätien ja ystävien kysymyksiä miestilanteestani. Tai ennemminkin yhden kysymyksen: "Mitenkäs miesrintamalla?" Mielleyhtymiä Bridget Jones -elämäni sinkkuna -elokuvan aloitukseen. Jokaisen sinkkunaisen painajainen, kuten sanotaan. "How's your lovelife, Bridget?" Minä sinulle rakkauselämät näytän...
  Totuus on, että aikaisemmin se ei ole ollut minulle hankala kysymys. Minulla on aina ollut nimittäin jotain kerrottavaa. Tämä ei ole ylpeilyä, vaan täysi fakta. Aikaisemmin olen saanut kertoa ties mistä sotkuista, tapauksista ja uusista tuttavuuksista. Vaikka heistä kukaan ei ole ollut mitenkään onnistunut miestuttava, niin on sentään ollut jotain mistä kertoa. Jotain, mitä vastata. Nyt ainoa toteamukseni on, että eipä ole mitään kummempaa tai sivuutan kysymyksen kokonaan.
  Tämän yhden viikonlopun aikana olen saanut kuulla tämän the kysymyksen kolmesti. Mikä siinä oikein on? En ole jutellut joillekin ystävilleni hyvin pitkään aikaan, puhutaan jopa vuoden yhteydenpidottomuudesta, ja tavallisen mitä kuuluun sijaan minulta kysytään miesseikkailuistani. Mietin, että olenko itse aiheuttanut tämän kertomalla avoimesti kaikista tapaamistani kaksilahkeisista. Kun kaverit ovat aikaisemmin niistä kysyneet, olen kertonut. Heidän vastauksensa kertomuksiini on yleensä jotain sellaista, että elämpäs villiä elämää. Olen ehkä antanut vahingossa sellaisen kuvan, että eläisin AINA villiä elämää ja ystäväni olettavat saavansa kuulla hienoja tarinoita milloin vain. No, nyt olen huomannut itsekin olevani vain ihminen. Aina ei ole joku kierroksessa.
  En tiedä sitten, että miksi nyt parin viikon hiljaisuuden jälkeen tuntuu ahdistavalta. Olenko liian tottunut siihen, että saan aina huomiota? Koska en kuitenkaan saa sitä aina. Silti aina tuntuu, että on edes joku mies mielessä. Joku, kenestä unelmoida ja kenen kanssa vähän seikkaillakin. Ystäväni ulkomailta laittoi minulle facebookissa hyvin pitkän viestin, missä hän kertoi miesongelmansa. Hän sanoi luottavansa minuun täysin ja halusi kuulla minun mielipiteeni asiaan. Hän sanoi minun olevan hänen paras mies asiantuntijansa. Onko siis hyvä mies asiantuntija sellainen, joka ehkä tuntee miehet, muttei itse pääse heihin sitoutumaan? Tai joka kyllä tapaa monia miehiä, mutta joista kukaan ei tyydytä? Ehkä asiantuntija kysymyksessä on enemmän kyse siitä, että on tavannut monta erilaista kuin että millaisia. En sitten tiedä, että olisiko tämä otettava kohteliaisuutena vai merkkinä elämänmuutoksen tarpeesta. Uskon siihen, että ystäväni tarkoittivat ensimmäistä.
  Tarkoituksenani oli ilmaista, miksi viikkomme on ollut hiljainen. Nyt perjantaina juttelin yhden tuntemattoman herrasmiehen kanssa, kun olimme juhlimassa ystävämme syntymäpäiviä tämän kämpillä. Vaikka itse juttelin tämän miehen kanssa ihan vain, koska paikalla ei ollut keitään muitakaan kenen kanssa jutella ja hän oli fiksu ja mukava, vaikkei muuten kiinnostava, niin nyt mies näyttää olevan hieman enemmänkin perääni. Harmi, etten itse ole kiinnostunut. Ei ole kipinää, vaikka hän mukava onkin.
Hiljainen viikko jatkuu siis.

Viuhti

Toinen nainen

Voihan juukelispuukelis. Kuinka monella naisella on usein sellainen olo, että mies on ärsyttävä vaikka tämä ei oikeastaan olisi tehnyt mitään. Tai mielestäsi hän on tehnyt, paljonkin, mutta tiedät ettei hän ajattele sitä niin. Tiedät, ettei hän ole ajatellut lainkaan. Sen sijaan et tiedä, että ärsyttääkö sinua enemmän se mitä mies teki vaiko se, ettei hän tajua. Ja se tunne, kun joudut myöntämään, että teit kärpäsestä härkäsen...
  Käymme Tiuhtin kanssa töissä samassa päiväkodissa ja kun lähdin sieltä tänään oli mielialani melko korkealla. Noustessani bussiin kuljettaja katsoi minua hieman kummeksuen, koska hoin itsekseni vain vitunvitunvitunvitunvittua. Tikru oli nimittäin ottanut yhteyttä, ainakin tavallaan. Hän oli laittanut Nalle Puhin kautta Tiuhtille viestin minulle, ettei ollut uskaltanut lisätä sinua kaveriksi facebookissa, koska ei tunne minua tarpeeksi. "Sano kuitenkin terveisiä." Sano terveisiä. Voiko mitään tympeämpää ehkä keksiäkään. Ymmärrän kyllä, että on kihloissa ja senkin, ettei vieraita lisätä naamakirjaan koska en itsekään koskaan tee niin, mutta terveiset... Tuntuu kuin aikuisen naisellisuuteni olisi kärsinyt kolauksen ja vanhempi mies tulee taputtamaan minua päälaelle: "Oli tosi kivaa kulta, joskus uusiks kun nähdään. Terkkuja!" Kaiken, yhteisen hyvän kemian, kipinöiden, tanssimisen ja pusuttelun jälkeen minä saan... terveiset. Voin tunnustaa, että lähtisin tästä kyllä jo jonnekin päästämään vähän höyryjä ellei perjantailleni olisi sovittu jo muuta.

Ehkä minua eniten tässä harmittaa vain se yksinkertainen asia, että ehdin jo haaveilla kaikenlaista. Koska kuitenkin tiedän, että mikään ei ole turhauttavampaa kuin puolituttujen pitäminen facebook-kavereissa. Itsekin välttelen baarituttavuuksien lisäämistä viimeiseen asti, sillä olen huomannut niiden jäävän helposti sinne vain leijumaan ja häiritsemään elämää. Osan olen kehdannut ajan kuluessa poistaa, toisia taas en. Toisia taas en halua poistaa ja sitäkin saa vain miettiä, että miksi.
  Minua nimittäin juuri Tikrussa kiehtoi ajatus niin sanotusta "toisesta naisesta". Ajatus mysteerisestä rakastajattaresta ja salailusta. Voitte taas kyseenalaistaa olemattoman moraalini, mutta mietin sitä. Millaista olisi olla salaa toisen nainen? Olen joskus aikaisemmin ollut periaatteessa yhden illan toinen nainen, mutten mitenkään pitempi aikaisesti. En ole toisaalta itse koskaan tullut petetyksi, joten en luultavasti osaa kuvitella sitä miltä se puolestaan tuntuisi olla sillä puolen naisena ja parisuhteen toisena osapuolena. Tiedostan sen, että periaatteessa joidenkin mielestä Tikru on jo jossain mielessä pettänyt kihlattuaan edes suutelemalla jotakuta toista baarissa. Ja koska olin hänelle periaatteessa tuntematon ihminen, voisin kuvitella hänellä olleen aikaisemmin muitakin siltikin vaikkei hän sitä myöntänyt.
  Se, että Nalle Puh kuvaili kaveriaan rennoksi jätkäksi ei kerro minulle, olisiko tämä rento myös kihlauksensa suhteen. Se ei joka tapauksessa ole minun murheeni, sillä vastuu ei ole minulla vaan hänellä sulhasena. Se ei ole minun omantunnon kysymys, vaan hänen. Toisaalta terveisten heittäminen viittaa siihen, että jos joskus vielä näemme, ei hän taida nähdä esteitä taas pienelle suukottelulle. Ainakin itse tulkitsen sen ja toivon niin. Siihen asti kannattaa kuitenkin nyt vain olla ja nauttia tämän päivän naistenillasta. Ei yhtään miestä, sehän sopii.

Viuhti

Kuin huonosta leffasta

Taisin saada halosta päähäni, kun kävin leffassa äsken erään mukavan miekkosen kanssa. Häntä kutsuisin Bamse -nalleksi. Tapasimme yksissä tupareissa. Tulimme todella hyvin juttuun, mutta mielenkiintoni kohdistui kuitenkin erääseen toiseen, jolloin hän jäi täysin varjoon ja eikä ole päässyt valokeilaan silmieni edessä vieläkään. Valitettavasti. Tupareiden jälkeen hän halusi tavata vielä ja suostuin siihen, koska hän oli niin ystävällinen, kiltti, mukava. Suostuin siihen, vaikka mielessäni haahuili aivan toinen mies, Kojootti, josta kerron lisää vielä myöhemmin. Keskittykäämme nyt ainoastaan Bamseen. Hänestä ''just friends'' -kuvio ei nimittäin vaikuttanutkaan olevan ihan okei.

Kuitenkin olemme tuosta lähtien tapailleet joinain satunnaisina iltoina. Käytiin leffassa, parilla paukulla, sulkapallossa, pelaamassa bilistä...eikä mikään noista päätynyt yhteiseen yöhön, ei edes suudelmaan. Korkeintaan halasimme, kolmena viimeiltana. Olen tähän asti kokenut meidät aina ystävinä, sillä kertaakaan ei hän ollut katsonut minua mitenkään merkitsevästi, ei edes tuntunut vastaavan omiin flirtteihini. Joten koin olevamme kuin mitkä tahansa ystävykset, kunnes tänä iltana vihdoin heräsin illuusiostani.

Varmaan räntä putsas kaikki kurat mun linsseiltäni, sillä kerrankin huomasin hänen käytöksessään jotain outoa. Hän katsoi minua ensimmäistä kertaa niin avoimesti silmiin, että yhtäkkiä kaikki olikin niin selvää. Se oli kuin köyhästä telenovelasta, missä mies katsoo intohimoisesti rakastaan lumisateen alla ja kohtaus päätyy intohimoiseen suudelmaan. Paitsi, että nyt taivaalta satoi räntää ja sankarittaren ajtukset kuuluivat, että ''nou nou nou! En tahdo, ÄLÄ!''. Pikemminkin miksen ole nähnyt yhtäkään elokuvaa, mikä päättyisi näin. Näin kuten todellisuudessa!
"HITTO!!" kirosin mielessäni, joka on vähintään yhtä sohjoa kuin jalkojeni alla ollut räntälumi...ja itseinho senkun kasvoi huomatessani pettymyksen sammuttavan hänen silmien valon, kun jouduin vielä kieltäytymään illan jatkoista huomisen aamutyövuoron takia. Jos olisi ollut rohkeutta, olisin halunnut sanoa vielä hänelle: ''Olen pahoillani ystävä rakas, että olet tavannut kaltaiseni tampion, jonka tyhmyydestä olet elättänyt turhia toiveita. Niin, tälläkään kertaa ei lykästänyt eikä varmaan muulloinkaan. Olen jo ehtinyt sotkea monet muutkin miehet itteeni, kuten Nalle Puhin ja Kojootin. Sinut haluan vielä säästä, olethan hyvä ystäväni. Ainakin toivon, että olet.''

Tiuhti