Kuin huonosta leffasta

Taisin saada halosta päähäni, kun kävin leffassa äsken erään mukavan miekkosen kanssa. Häntä kutsuisin Bamse -nalleksi. Tapasimme yksissä tupareissa. Tulimme todella hyvin juttuun, mutta mielenkiintoni kohdistui kuitenkin erääseen toiseen, jolloin hän jäi täysin varjoon ja eikä ole päässyt valokeilaan silmieni edessä vieläkään. Valitettavasti. Tupareiden jälkeen hän halusi tavata vielä ja suostuin siihen, koska hän oli niin ystävällinen, kiltti, mukava. Suostuin siihen, vaikka mielessäni haahuili aivan toinen mies, Kojootti, josta kerron lisää vielä myöhemmin. Keskittykäämme nyt ainoastaan Bamseen. Hänestä ''just friends'' -kuvio ei nimittäin vaikuttanutkaan olevan ihan okei.

Kuitenkin olemme tuosta lähtien tapailleet joinain satunnaisina iltoina. Käytiin leffassa, parilla paukulla, sulkapallossa, pelaamassa bilistä...eikä mikään noista päätynyt yhteiseen yöhön, ei edes suudelmaan. Korkeintaan halasimme, kolmena viimeiltana. Olen tähän asti kokenut meidät aina ystävinä, sillä kertaakaan ei hän ollut katsonut minua mitenkään merkitsevästi, ei edes tuntunut vastaavan omiin flirtteihini. Joten koin olevamme kuin mitkä tahansa ystävykset, kunnes tänä iltana vihdoin heräsin illuusiostani.

Varmaan räntä putsas kaikki kurat mun linsseiltäni, sillä kerrankin huomasin hänen käytöksessään jotain outoa. Hän katsoi minua ensimmäistä kertaa niin avoimesti silmiin, että yhtäkkiä kaikki olikin niin selvää. Se oli kuin köyhästä telenovelasta, missä mies katsoo intohimoisesti rakastaan lumisateen alla ja kohtaus päätyy intohimoiseen suudelmaan. Paitsi, että nyt taivaalta satoi räntää ja sankarittaren ajtukset kuuluivat, että ''nou nou nou! En tahdo, ÄLÄ!''. Pikemminkin miksen ole nähnyt yhtäkään elokuvaa, mikä päättyisi näin. Näin kuten todellisuudessa!
"HITTO!!" kirosin mielessäni, joka on vähintään yhtä sohjoa kuin jalkojeni alla ollut räntälumi...ja itseinho senkun kasvoi huomatessani pettymyksen sammuttavan hänen silmien valon, kun jouduin vielä kieltäytymään illan jatkoista huomisen aamutyövuoron takia. Jos olisi ollut rohkeutta, olisin halunnut sanoa vielä hänelle: ''Olen pahoillani ystävä rakas, että olet tavannut kaltaiseni tampion, jonka tyhmyydestä olet elättänyt turhia toiveita. Niin, tälläkään kertaa ei lykästänyt eikä varmaan muulloinkaan. Olen jo ehtinyt sotkea monet muutkin miehet itteeni, kuten Nalle Puhin ja Kojootin. Sinut haluan vielä säästä, olethan hyvä ystäväni. Ainakin toivon, että olet.''

Tiuhti